ETUSIVU JULKAISUT LUE ARTIKKELI LINKIT

Monikulttuurisuus yhteiskunnan ja koulujen haasteena

Mirja-Tytti Talib / HS 30.11.2002

Kulttuurien monimuotoisuuden uskotaan rikastuttavan yhteiskuntaa. Kuitenkin yhteiskunnan muuttuminen monikulttuuriseksi on hidas prosessi ja kulttuuriset kohtaamiset eivät parhaimmillaankaan ole yksinkertaisia. Konfliktit sinänsä eivät ole negatiivisia. Kahden kulttuurin törmäyksissä syntyy usein jotain uutta, joka energisoi koko yhteiskuntaa. Onnistuneet kohtaamiset ilmaisevat monitulkintaista harmoniaa. Näin syntyneet yhdistelmät ovat paras mahdollinen tie integraatioon. Yhteiskunnan ja tässä tapauksessa koulujen tulisi kohdata muutoksen tuomat haasteet realistisesti, avoimesti ja ennen kaikkea moraalisesti velvoittavina.

Kaikkien tulisi osallistua monikulttuurisen yhteiskunnan kehittämiseen. Todellinen muutos tapahtuu vasta kun vähemmistöjen edustajat voivat toimia kaikilla yhteiskunnan aloilla. Ammattitaitoiset osaavat maahanmuuttajat hälventävät huomaamatta ihmisten ennakkoluuloja ja toimivat esimerkkeinä omalle ryhmälleen. Kuitenkaan Suomessa jo asuvien maahanmuuttajien osaamista ei ole riittävästi hyödynnetty, vaikka monella on ammatillista koulutusta jo maahan tullessaan. Maahanmuuttajien työllistäminen on tasa-arvon edellytys. Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus yhteiskunnassa jää myös seuraavien sukupolvien haasteeksi, sillä niiden toteutuminen ei koskaan ole itsestäänselvää. Suvaitsevaisuutta on harjoiteltava jatkuvasti.

Joidenkin ihmisten mielestä riittää, että sanoo hyväksyvänsä kaiken. Tällainen asenne ilmaisee kuitenkin melkoista välinpitämättömyyttä. Ihmisillä on myös taipumusta ihastella ja romantisoida uuttaa ja tuntematonta. Eettiset kysymykset tulevat vastaan silloin kun haluamme puuttua erilaisten kulttuurien sisäisiin arvoihin. Pohjoismaita puhuttaneet muslimikulttuurien kunniamurhat ovat juuri tällaisia. Toinen varsinkin koulumaailmaa koskettava eettinen kysymys on muslimityttöjen ympärileikkaus, josta johtuviin eettisiin kysymyksiin osa opettajista on jo joutunut ottamaan kantaa.

Kulttuuri on jatkuvasti muuttuva ihmisten toimintaa ohjaava järjestelmä ja moraalis-eettiset perinteet sen tulkintoja. Ne eivät kuitenkaan kerro yksilön omista toiveista kulttuurinsa ja sen muutosten suhteen. Vaikka eettiseen sitoutumiseen tarvittava ymmärrys syntyy elinikäisessä prosessissa, kaksi- tai monikulttuurisuus antaa siihen tietynlaisen etumatkan. Tällöin ympäröivä todellisuus ja siihen liittyvät totuudet ovat aina suhteellisia. On kuitenkin arvoja, joita ei voida suhteellistaa. Näitä ovat yhteiskunnan heikko-osaisten tukeminen ja itse elämän kunnioittaminen. Sivistysvaltion tulee puolustaa moraalisesti hyvää ja oikeaa, vaikkei siitä aina koituisikaan välitöntä hyötyä.

Monikulttuurisuuden suvaitseminen nousee tietoisuuden kautta. Muutokseen päästään vasta kun kipeistä ja vaikeista asioista voidaan keskustella avoimesti. Yksityisen ihmisen tietoisuuden muuttumisen myötä muuttuu myös yhteisöllinen tietoisuus. Tämä mahdollistaa kulttuuristen,mutta usein ihmisoikeudellisesti vääriksi todettujen käytäntöjen muutokset. Näin luodaan myös globaalia yhteisymmärrystä. Lisäksi taiteet ja varsinkin kirjallisuus parhaimmillaan avaavat valtaväestön tietoisuutta erilaisista tavoista elää ja tulkita maailmaa. Monikulttuurisuus on juuri sitä, että maahanmuuttajien kulttuuriset tulkinnat muokkaavat yleistä näkemystä todellisuudestamme. Tällöin kriittinen suhtautuminen edellyttää itsestään selvinä pidettyjen totuuksien kyseenalaistamista, uudelleen arviointia ja tarvittaessa niiden muuttamista.

Monikulttuurisuus on mahdollista vasta kun yhteiskunta on aidossa mielessä suvaitseva. Tähän haasteeseen on koulu osaltaan velvoitettu vastaamaan. Koulun tulee tarjota kulttuurista pääomaa, mikä tarkoittaa ennen kaikkea sivistystä. Se vaatii tietoista muokkaamista ja jalostamista. Sivistys on suvaitsevaisuutta, kykyä tarkastella asioita useasta näkökulmasta sekä haasteiden ja epäonnistumistenkin sietämistä. Tärkeintä kuitenkin on nöyryys, joka ilmenee itsensä ja muiden kunnioituksena.

Arvokasvatus ei voi toteutua kouluissa ilman oppilaiden todellista arvostusta ja kunnioitusta. Oppilaat kuten ihmiset yleensä eivät pysty pitämään itseään arvossa ennen kuin muut sen tekevät. Suvaitsevassa ilmapiirissä oppilaat voivat kehittää itsetuntemustaan ja itsetuntoaan. Vasta tietoisuus omasta arvokkuudesta mahdollistaa oman elämänprojektin toteuttamisen ja muiden hyväksymisen erilaisuudesta huolimatta.
Yhteystiedot Mirja Talib Kouluttaja ja työnohjaaja mirja.talib@helsinki.fi gsm. +358 40 571 5668